Betlehem

Ei voi olla ihmettelemättä miten kaksi maailmaa on niin yhdistynyt ja erottautunut toisistaan näinkin pienessä maassa. Olemme tällä viikolla nähneet arabikulttuuria niin Israelissa kuin Palestiinassakin.

 

Sekä juutalaisten että arabien kulttuurit ovat vahvoja ja oma identiteetti on todella tärkeää molemmille kulttuureille. Kummankin kulttuurin edustajat pyörivät omissa piireissään ja tuntuvat välttelevän toisiaan. Kuvaavaa tästä tilanteesta ovat korttelijaot ympäri Jerusalemia. 

Saimme tutustua tällä viikolla Betlehemiin ja samalla pääsimme näkemään elämää Palestiinalaisalueella. Vierailimme sokeille tarkoitetussa koulussa, joka tarjosi heille myös kodin huolehtivine aikuisineen. Seuraavaksi kävimme tutustumassa kehitysvammaisten hoitokotiin. Kummatkin paikat olivat hyväkuntoisia ja ammattitaidolla ylläpidettyjä. Kehitysvammaisten hoitokodin asukkaiden kuntoutuksen ja hyvinvoinnin tarpeet oli otettu todella hyvin huomioon. Oli sydäntä lämmittävää nähdä valtavassa pallomeressä makoilevia asukkaita. Kummatkin paikat olivat kristittyjen ylläpitämiä. Tuo työ alueella onkin erittäin tärkeää, sillä saimme kuulla, että kehitysvammaisilla on valitettavan huonot olot: monet joutuvat kadulle tai lähipiirinsä kaltoinkohtelemiksi. 

Tapasimme reissullamme myös arabimiehen joka kertoi elämästään palestiinalaisalueella. Mies tuli Jeesukseen uskovaksi vankilassa ja hänen elämänsä suunta kääntyi. Mies joka aikasemmin kivitti Israelin poliisia protestiksi Israelin hallintoa vastaan, sai silloin halun auttaa kärsiviä perheitä Betlehemissä. Hän alkoi jakamaan ruokaa ja tukea si

tä tarvitseville perheille. Hän jakaa omastaan, mutta saa myös lahjoituksia työhönsä muilta kristityiltä. Hän tekee tärkeää työtä niin muslimien kuin kristittyjen parissa.

Palestiinalaisalueella vieraillessa törmäsimme moneen epäkohtaan. Oli outoa kuulla, miten paikallinen ystävämme ei aamulla ollut saanut vettä kotiinsa. Alueen vesivarat ovat 100% käytössä ja Israel säädöstelee veden jakelua palestiinalaisalueella. Tuona aamuna säännöstely oli osunut ystävämme asuinalueelle. Mielenkiintoista oli myös kuulla miten kaikki posti tulee Israelin kautta palestiinalaisalueille, ja jakelu on todella hidasta.

Kuulimme myös että roskisten koot vaihtelevat alueittain: arabikortteleissa on kuulemma paljon pienemmät roskikset kuin juutalaisalueilla. Roskikset ovatkin usein ylitsepursuavia ja roskia lojuu pitkin katua. Suomalainen nenä ei ole tähän vielä tottunut. 

Beetlehemissä asuvan ystävämme juttuja kuunnellessa mietimme, miten usein asukkaiden kokemukset asuinalueensa turvallisuudesta ovat hyvin erilaisia kuin median luoma kuva asiasta. Alueella asuessaan näkee laajemman perspektiivin asioista kuin mitä uutisten antama, 

usein hyvin rauhaton, kuva on. Ihmisten elämä täyttyy yleensä arkisista toimista, eikä rauhattomuus näy niin vahvasti kuin mitä uutiset antavat ymmärtää. Paikallisten Beetlehemin asukkaiden kanssa keskustellessa kävi ilmi, että he pitävät asuinaluettaan melkoisen turvallisena.

Tässä nämä poiminnot tällä erää Jerusalemin reilun 30 asteen lämmöstä! :)

- Jenny & Janey -

Praha with love!!! (muisteloita ihanasta Prahasta) :)

Luvattu maa

SAAPUMINEN

Viime keskiviikkoaamuna klo.04.30 saavuimme Ben Gurionin lentokentälle Tel Aviviin. Kohtasimme heti kulttuurieroja yrittäessämme päästä Nesher-taksilla (sherut) Jerusalemiin. Taksin saaminen oli työlästä ja kovaäänistä touhua, jossa täytyi pitää puolensa. Taksimatka itsessään oli pitkä ja erittäin vauhdikas  meille Suomi-neidoille. :) Koska jäimme taksista pois vasta viimeisten joukossa, saimme heti alkuun parituntisen kunnon sightseen-kierroksen Israelissa. Maisema matkallamme oli karua, mutta todella vaikuttavaa. Matkalla havahduimme tämän maan levottomuuden todellisuuteen: Se ei ollut meille enää vain uutisotsikoita. Uskomattoman kaunis auringonnousu valaisi karun todellisuuden suurine muureineen ja piikkilanka-aitoineen, jotka erottivat kaksi maailmaa toisistaan. Laitoimme mös merkille, että kaikissa ikkunoissa oli kalterit. Tuskin koskaan näkee mitään niin suuresti itseen vaikuttavaa. Eron kahden maailman välillä osoittivat myös puhelinoperaattorien tervehdystekstit, jotka saapuivat matkaystävämme puhelimeen: Ensin hänet toivotettiin tervetulleeksi Palestiinaan ja hetken kuluttua Israeliin. Taksimatkan viimein päätyttyä saavuimme majapaikkaamme Jerusalemin Shalhevetjah-keskukseen ja kaksi harvinaisen väsynyttä tyttöä pääsi nukkumaan.   

  

                 

YMPÄRISTÖÖN TUTUSTUMINEN

  

Näinä päivinä Jerusalemissa

 olemme  tutustuneet kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin yhdessä ja useiden muiden täällä matkalla olevien kanssa. Tutuimmaksi on tullut Jerusalemin Vanha kaupunki, jossa toki yhä tutkittavaa riittää. Vanhaan kaupunkiin on asuinpaikastamme vajaan kymmene minuutin kävelymatka. :) Kerran pääsimme tutustumaan Vanhaan kaupunkiin myös iltapimeän aikaan. Näky oli mieleenpainuvan kaunis valoineen ja vanhoine rakennuksineen. Tuon illan päätteeksi jäimme kuuntelemaan Vanhassa kaupungissa olevaa paikallista konserttia. Paikallinen musiikki on rytmikästä ja innostavaa!

Olemme kierrelleet paikallisilla kaduilla, kuten Jaffa ja Ben Yehuda, kierrelleet kaupoissa ja tutustuneet paikalliseen jäätelöön. :P Eilen kävimme hollantilaisen ystävättäremme kanssa kävelyllä paikallisessa suuressa puistossa. Erityisesti Jennyn vihreyden kaipaus täyttyi vehreässä puistossa. :D Jaana taas oli heti kärppänä suunnittelemassa tulevia rullaluistelureissujaan kyseiseen puistoon, sillä luistimethan vaativat päästä matkaan mukaan Suomen kamaralta. Lepo on myös maittanut kummallekin, toiselle nukkumalla, toiselle tietokoneen äärellä yhteyksiä Suomeen ylläpitäen. ;) (Päättele itse, kumpi painaa silmät kiinni keskimäärin kymmeneltä, kumpi yhden korvilla! :D ) Olemme maistaneet Israelin kansallisherkkua Falafeliä, kikherneestä valmistettuja pyörylöitä pitaleivän sisällä. NAM! ;P Muutenkin ruoka Israelissa on ollut vihreää ja hyvää! Jaanan leivän päällä ei enää ole voita vaan humus-tahnaa, joka myös valmistetaan kikherneistä. 

TOSIASIOITA UNOHTAMATTA :)

Koska olemme täällä koulumme 

monikulttuurisuus-jakson työharjoittelussa, päiviimme on kuulunut oleellisena osana myös muutamien paikallisten kristittyjen työhön tutustuminen. Olemme liikkuneet harjoitteluohjaajamme kanssa ja seurailleet hänen erityyppisiä työkuvioitaan. Pääsimme seuraamaan paikallisen lasten Kings kids-tanssiryhmän dvd-kuvauksia.

Perjantaina tutustuimme hyvin karuun puoleen Israelia, kun pääsimme tutustumaan Tel Avivin syrjäkadulla toimivaan The Door of Hope-paikkaan. Todellisuus ei jäänyt arvailujen varaan, kun saavuimme kadulle. Poistuttuamme taksista, näimme kyseisellä alueella valtavia roskakasoja ympäri katuja, likaa, nenään kantautui epämiellyttävä haju ja näimme hirvittävän ison veivinsä heittäneen katurotan. Näillä seuduilla Tel Avivissa kadulla eläviä riittää: Arki on niin kovaa taistelua, ettemme me sitä varmastikaan voi ymmärtää. Kaupungissa on arviolta 200 toimivaa prostituutioluolaa ja huumeiden käyttö on yleistä.  The Door of hope tarjoaa lepopaikkaa kadulla eläville naisille. Se tarjoaa ruokaa, sängyn, puhtaita vaatteita ja suihkumahdollisuuden sitä tarvitseville. Voisi kuvitella, että tuollaista arkea elävien katunaisten kohtaaminen olisi ylivoimaista tai jotenkin tainnuttavaa, mutta koimmekin Jumalan läsnäolon tuomaa rauhaa sisällämme.

Eilen tutustuimme seurakunnan englannin kieliseen iltaan. Nautimme suuresti musiikista ja ylistämisestä. Laulut hepreaksi laulettuina kuulostivat kauniilta ja sanat olivat paikoitellen yllättävän helppoja lausua. Tunnelma oli rento ja välitön. :) Tänään vietämme vapaapäivää, huomenna jatkamme työhön tutustumista seuraamalla Kings kids-tanssiryhmän touhuja.

LOPPUKANEETIT

Olemme viettäneet aikaa

monien samassa majapaikassa asuvien suomalaisten, sekä ympäri maailmaa tulleiden matkaajien kanssa. On ollut mielenkiintoista tutustua eri kulttuureista tuleviin ihmisiin. Nämä ihmiset ovat myös helpottaneet asettumistamme tähän maahan ja sen kulttuuriin. Itse olemme ensimmäistä kertaa tässä maassa, mutta suurin osa tapaamistamme 

matkaajista ovat käyneet tai jopa asuneet Israelissa useaan otteeseen. 

Olemme olleet väsyneitä monestakin syystä johtuen. On paljon uutta ja loputtomasti opittavaa. Yritämme ottaa rauhallisesti, askeleen kerrallaan. :-)  Odotamme mielenkiinnolla, mitä Jumala on varannut tälle retkellemme. ;) 

                                                             

- Rakkain terveisin Jaana ja Jenny -

                                                                

PRAHASSA..

Mietimme miten nain ihania taloja ja uskomattoman korkeita ja krumeluureja kirkkoja (linnoja) on pystytty edes rakentamaan. Olemme kiertaneet Prahaa ympari ampari ja koko ajan on tullut vastaan mita upeampia taloja ja aivan uskomattoman hienoja kirkkoja!

Matkamme Prahassa on sujunut todella hyvin. Pohdimmekin yhdessa onnistuneen matkan edellytyksia, ja loysimme ainakin muutaman sellaisen.
1. Ala suunnittele :) ei ole odotuksia, eika siis pettymyksiakaan, voi yllattya vain positiivisesti :)
2. Lepaa myos, ei saa olla kokoajan menossa
3. Lahde vastakohtasi kanssa liikenteeseen, loydatte uusia puolia itsestamme, ja uuden tavan matkustaa.. hehe :D
4. Ole joustava (varsinkin jos lahdet tayden vastakohtasi kanssa liikenteeseen :)) (huomaa Jaanan unirytmin totaali muutos ja Jennyn kiireettomyys ja rentous) :)
Talloin ei hotellin vaihdoksetkaan haittaa...

Matkamme ensimmaisten paivien aktiviteetit ovat koostuneet:
Aamut ovat alkaneet lenkeilylla(Jenny) kun Jaana on harrastanut flunssasta parantumista.
Taman jalkeen olemme tayttaneet vatsamme brunssia mutustellen ja toistemme kanssa jutustellen. Paivamme ovat kuluneet kaupungissa kierellen ja kilo metreja on kertynyt lukemattomia! Illat ovat kuluneet jalkoja lepuutellen hotellin pehmoisissa sangyissa.

Vahvimmin mieleen on jaany kirkontornista aukeava nakoala ja Prahan linnan ymparisto (kuvia ilmestyy myohemmin)Mietimme yhdessa kaupunginosassa voi olla nain paljon kirkkoja!

Huomenna puoliltaoin ;lahdemme kohti Israelia, odotamme sita jo innolla! :)

Rakkain terveisin Jaana ja Jenny

P.s Blogimme on kielletty aikan opeilta!

Suosittelemme Prahaa kaikille, ihanat rakannukset ja upeat lenkkipuistot ym. :)

Tj 8

Itse en ole ollut armeijassa, jos olisin syntynyt Israelissa, jonne aion matkustaa ystäväni Jaanan kanssa, olisin varmaan joutunut armeijassa olon kokemaan. En siis ihan voi ymmärtää sitä iloa, kun kammasta piikit vähenevät tai kun vihdoin koittaa se päivä, kun voi huudella nollaa, ja uusi elämä alkaa. Tänään kun tein matkavalmisteluja, ja matkakuume alkoi nousemaan, ajattelin että voin vähän aavistaa miltä tuntuu kun laskee tj-päiviä uudenlaisen elämän alkuun. Tänään vasta alkoi tuntumaan, minä elän seuraavat kuukaudet erilaista elämää, uudenlaista arkea, minä oikeasti olen lähdössä pois Suomesta ja palaamassa vasta kun lumi on jo maassa.

Matkustan siis ystäväni Jaanan kanssa 8 päivän päästä kolmeksi kuukaudeksi pois Suomesta, ensin muutamaksi päiväksi Prahaan ja sieltä Jerusalemiin tekemään harjoittelua. Prahassa tarkoituksena on vain lomailla ja tutustua historialliseen, ja kuulemma todella kauniiseen, kaupunkiin. Jerusalemissa kaupunkiin tutustumisen ja auringonoton lisäksi, tarkoituksena olisi olla lähetystyöntekijän harjoittelijoina Jerusalemissa olevassa seurakunnassa.

Tähän blogiin kirjoittelemme yhdessä tai yksittäin matkastamme maailmalla, miltä maistuu ruoho aidan toisella puolella. Miten arkemme sujuu ja mitä mielessämme liikkuu? Mitä kohtaamme kolmen kuukauden aikana meille uudessa maassa?
Israelista löytyy varmasti muitakin kulttuurieroja kuin naisten armeijassa käynti. :)

Jenny