lauantai 14. marraskuuta 2009

pieni maa, paljon ihmisiä..

Viime aikoina on taas saanut kohdata eri ihmisiä, josta on jotkut jääneet sydämelle erityisinä rukousaiheina. Tässä muutama mieleen painunut kohtaaminen..

 

Mielenkiintoinen tapaaminen oli erään vanhan naisen kanssa, johon törmäsin ystävieni kanssa Jerusalemin keskustassa. Nainen oli juuri tullut Etelä-Afrikasta Jumalan kutsusta Israeliin. Hän kulki huonosti, eikä nähnyt myöskään kauhean tarkasti. Hän kyseli meiltä tietä vanhaan kaupunkiin, ja lupasimme kävellä hänen kanssaan. Vanhassa kaupungissa vasta saimme tietää, että hänen majapaikkansa oli vanhassa kaupungissa eli naisparka ei löytänyt edes majapaikkaansa. Mutta mikä ihmeellinen luottamus hänelläkin oli Jumalaan, nainen oli aika avuton vanhuuden tähden, mutta se ei vähentänyt uskoa Jumalaan. Hän vakaasti uskoi että hänellä oli joku tarkoitus olla Israelissa.

 

Israeliin tulee paljon ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä halunneet ja odottaneet pääsevänsä luvattuun maahan.  Moni maahanmuuttaja muutti ja muuttaa edelleenkin Israeliin suurin odotuksin. Seurakunnan diakoniatyö auttaa paljon venäjältä, köyhistä oloista köyhiin oloihin, tulleita maahanmuuttajia jotka tulevat uuden elämän perässä ja joutuvat kohtaamaan rankan arjen Israelissa. Monet tulevat ilman papereita, ja joutuvat elämään huonoissa oloissa ilman työtä ja sosiaaliturvaa. Ne jotka tulivat Israeliin itsenäistymisen jälkeen joutuivat koville raivatessaan peltoja ja asuinalueita autioon ja sodan runtelemaan maahan, osa heistä luovutti ja lähti takaisin kotimaahansa. Myös ne jotka tulevat nykypäivänä Israeliin joutuvat raivaamaan tietä elämälleen, työn ja asunnon hankkiminen ja perheen elättäminen.
Nykypäivän Israelissa ei ole helppoa, vaan vaatii myös pitkäjänteistä työtä, kärsivällistä ja tulevaisuuden näkyä.

 

Toinen mielenkiintoinen tapaaminen tapahtui tutustuessamme Suomen lähetysseuran työhön. Meidän seurakunnan eräs työntekijä tekee työtä thaityöläisten parissa, ja pääsimme tutustumaan hänen työhönsä eräälle moshabille. Siellä hän piti Raamattu tuntia eräälle kolmekymppiselle thai-tytölle, joka oli tullut Israeliin ansaitsemaan rahaa Thaimaahan lähetettäväksi. Israelissa toimii paljon thaimaalaisia ja kiinalaisia siirtotyöläisiä, jotka lähettävät rahaa kotiinsa. Thaimaalaiset tekevät työtä useimmiten pelloilla ja kiinalaiset rakennuksilla. Usein nämä työläiset ovat kovin tiedottomia oikeuksistaan ja heikoilla työnantajansa edessä, he ovat kielitaidottomia ja siksi huiputettavissa palkka-asioissa. Seurakunnan työntekijät auttavat heitä tulkkausasioissa niin sairaalassa kuin yrittävät löytää uusia työpaikkoja huonojen tilalle, jne.

 

Koulutus Thaimaassa on kovin kallista ja moni tulee ansaitsemaan rahaa lasten koulun käyntiin. Israelissa saa olla töissä enintään 5 vuotta ja 3 kuukautta, mutta epäilen vahvasti ettei nämä vuodet ole mitenkään lyhyitä. Paikka missä me näimme työläisten asuvan oli suomalaiselle silmälle vaikeaa katsottavaa. Talot olivat pieniä rötisköjä keskellä peltoja, jossa ei ole mitään muuta elämää, en valitettavasti yhtään ihmettele että roskiksessa oli kasa viinapulloja. Työpäivät olivat pitkiä aamu 6 ilta 23, kuusi päivää viikossa. Eräänlainen vankila. Tämä nainen, jonka tapasimme oli eronnut miehestään ja hänellä oli Thaimaassa lapsi. Hänen työnantajansa oli eräänlainen tyranni, kuulemma säännösteli vessa ajankohdan ja käyttöajan, juomatauot, yms. No, elämä sillä moshabilla ei kuulostanut helpolta. Yksi asia naisella kuitenkin oli hyvin, joka sai hänet vastaamaan myöntävästi kysymykseen tulisiko Israeliin töihin, jos hän saisi päättää uudelleen. Ja asia oli että tämä nainen oli tullut uskoon vähän yli vuosi sitten. Hän oli kuulemma oppinut tuntemaan Israelissa Jeesuksen ja se oli kaiken ahdingon arvoista. Oli hienoa nähdä minkälaista toivoa ja rohkeutta usko Jeesukseen hänelle toi. Mitenkään en voi kirjoittamalla tuoda oikein esille sitä kauheaa paikka missä hän elää ja sitä iloa ja rauhaa mikä hänestä huokui.

Israelissa olon yksi arvokkaimmista asioista on ollut ihmisiin tutustuminen, mielenkiintoista kuulla ihmisten tarinoita ja samalla tutustua erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin.. Kulttuurienkirjoa jää varmasti Israelista kaipaamaan..

 

Jenny

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti